Vauhdin nälkää ja kokeilunhalua
Flevon kanssa touhutessa mielenkiinto aihetta kohtaan tietysti kasvoi ja törmäsin mm. Esko Meriluodon sivustoon, jossa oli paljon tietoa ja muuta mielenkiintoista nojapyöräilyyn liittyvää asiaa. Aikani lueskelin käyttäjäkokemuksia erilaisten nojapyörien ominaisuuksista ja houkutus vähentää laitteesta yksi pyörä kasvoi voittamattomaksi. Oletin vierintävastuksen merkityksen suureksi ja kuvittelin Armstrongin Lancen ilmettä, kun pyytäisin ”latua” ylämäessä...Tulikin tästä mieleen, että nojakilla on tehty näitä nopeusennätyksiä vino pino ja jo 1934 mokoman laitteen käyttö kilpailuissa kiellettiin sen ollessa kohtalaisen ylivoimainen kilpakäytössä. (Juu, kyllä tiedän tällä saa aina sodan käyntiin, mutta...)
Paperivertailussa mielenkiintoisimmaksi osoittautui Lo-rider tyyppinen kaksipyöräinen, jossa istuinkorkeus on luokkaa 20-30 cm maasta
Lajityyppiä edustaa Optima Baron, mutta matalampiakin löytyy.
Täysin varmana siitä, että sopeutumisvaikeuksia ei tule aloin tutkia kaksipyöräisen ostomahdollisuutta. Hollannista löytyi sopiva kandidaatti ja taas Nybrok in kuljetusfirma sai töitä. Pyörä saapui ja se oli matala ja muutenkin ärjyn näköinen peli. Matalassa kaksipyöräisessä on syytä käyttää ajohanskoja, sillä tukea pikkupysähdyksissä on helpompi ottaa kädellä kuin jaloilla. Vauhti tuntuu kovalta, kun tie vilistää kokolailla lähellä takamusta. Pyörä kääntyy, pitkästä akselivälistä johtuen, aika lailla oikoen, joten tarkkana pitää olla alussa. Noh, toki asiaan tottuu nopeasti.
Hyvä ystäväni ja kova pyörämies, Ollimatti Lieskivi, kyllä kehui pelin mukavaksi ja tien päällä vakaaksi kulkineeksi, mutta jotenkin vain minä en saanut makua ajo-asentoon ja lisäksi tasapainon pitäminen hitailla vauhdeilla oli työlästä. Sporttipyörä tarvitsee sporttisessa kunnossa olevan pyöräilijän ja en ollut pyörän tasolla tässäkään suhteessa. Pyörä lähti Helsinkiin harastajalle, joka vastasi paremmin pyörän vaatimuksiin. Hyvä asia oli, että Ollimatti tuli vokotelluksi mukaan nojapyörien ihmeelliseen maailmaan.
Seuraava askel oli sitten uuden menopelin hankinta ja selailin taas nettiä ja vastaan tuli Giantin Revive, joka on oikeastaan semi-nojakki, eli jonkinlainen kompromissi normaalipyörän ja täysnojakin väliltä.
Giant Revive(kuva valmistajan sivulta)
Paikallinen urheiluliike toimitti pyörän ja helposti säädettävän muhkean istuimen asettelun jälkeen tien päälle. Hyvin toteutettu jousitus ja leppoisa ajoasento yhdistettynä mainioon pyöräilykesään toi nopeasti kilometrejä vakiovarusteena olevaan mittariin. Reviven suurin ero normaali pyörään syntyy lähinnä liikkeelle lähdöstä, eli Giantissa istutaan tukevasti satulassa ja sitten polkaistaan systeemi liikkeelle ja matka alkaa. Selkä rasittuu hivenen enemmän kuin oikeassa nojakissa, mutta muuten kokolailla mukavaa kyytiä. Negatiivinen asia ergonomiassa on se, että pullukka istuin on todella leveä ja pyörä on omimmillaan taajama-ajossa - pitkällä matkalla ainakin miespuolisen polkijan kannattaa välillä jäähdytellä näitä ”miesosia”. Ilmanvastus on hivenen pienempi, kun matalalla istutaan, mutta parin kesän jälkeen alkoi ajatus oikeasta nojakista taas nostaa päätään.
Kiinnostava sivuliike
Samanaikaisesti, kun itse tuskailin sopivan pyörän löytämisen kanssa äitini, joka on +80 vuotias halusi pyörän, jolla pääsee turvallisesti ja tarvittaessa avusteisesti eteenpäin. Helsingistä löytyi Sinclair C5 siihen ongelmaan ratkaisuksi.
Sinclair C5, liian paljon liian varhain.
Huikea laite, jossa pesukone(isot muoiviosat ja moottori/Hoover) ja polkupyörä kohtasivat sulassa sovussa. Sir Clive Sinclairin keksintö oli tarkoitettu mukavaksi kaupunkikulkuneuvoksi ja vahinko, että se oli liian paljon edellä aikaansa ja suuri kaupallinen menestys jäi haaveeksi. Muutamalla koeajolla havaitsin, että keräsi enemmän katseita kuin urheiluauto ja mummukin kertoi, että aina oli joukko pikkupoikia ja vähän isompiakin kyselemässä ajopelistä. Nyt kulkupeli on Elias Aarnion tallissa ja saa ilmeisen säännöllistä ajoa.
Valmistajien tutkailua ja konseptointia
Suomi on kohtalaisen pieni markkina-alue ja suuria nojapyörävalmistajia ei taida edes olla. Johtuen pyörän koosta kuljetus vaatii hivenen enemmän tilaa (10-15%) ja valmistusmäärien pienuus näkyy hinnassa tehtaalla. Näistä vastuksista huolimatta esitin hanketta yrittäjä Timo Koskiselle,joka murisi, etteivät nuo ihan banjoilta näytä, mutta, ei ihan kokonaan tyrmännytkään ajatusta. Kun sitten vielä Ollimatti Lieskivi tarkasti, että tuleviin nojakeihin käytetään tasokkaita ja kestäviä osia niin Loimaa Premium brandi :-) oli syntynyt.
Tilasimme erän nojakeita Taiwanista ja jäimme odottamaan rahtilaivan saapumista... Erinomaisesti pakatut pyörät saapuivat ja eikun tullaamaan. Pyörät tulevat osina maahan, joten tullinimikettä haeskeltiin hetki, mutta kruunu sai omansa ja pakettiauto saatiin täyteen koe-erä nojakkeja. Ollimatin kanssa jaettiin kasausvastuu siten, että minä kokoan kolmipyöräiset ja hän sitten nämä sportit.
Kiitos Ollimatin asiantuntemuksen, pyöriin valitut osasarjat ja muut käytetyt komponentit ovat laadukkaita. Metallityön jälki on todella korkeatasoista. Kuten myös viimeistely. ”Pajavasaraa ja sovitusprässiä” ei kasauksessa tarvinnut ja ensimmäinen triakki oli kasassa noin 3,5 tunnissa(sis. tuumaustauot ym jahkailut). Suomalaisena aloitin tietysti kaikkein vaativimmasta, eli täyskarbonisesta urheilumallista, jonka kokonaispaino on noin 11 kiloa. Onhan muuten makea vehje... Pikku harjoittelulla ja oikeiden työkalujen kanssa kasausaika tippuu varmasti lähelle kahta tuntia.
Mielenkiinnolla odotamme herättääkö mallisto riittävästi kiinnostusta ja jos niin käy tuomme kontillisen nojakkeja maahan touko/kesäkuussa. Jos olet kiinnostunut yhteishankinnasta, niin ota yhteyttä; katsotaan saadaanko riittävä määrä porukkaa kokoon. Ajatuksena on tässä vaiheessa tuoda pääosin yksilöllisiä pyöriä, eli osasarjoihin ym voi vaikuttaa tilauksen yhteydessä. Koskisen Timo on luvannut hoitaa viralliset asiat ja trafiikin valmistajiin, viranomaisiin ja rahtauksen. Ollimattin mukaan kasauspalvelu on mahdollista toteuttaa , jos joku haluaa pyörän valmiina. Emme edes yritä esittää, että tämä on kovaa bisnestä, vaan kuten tämä oma historiani kertoo nojakin hankkiminen Suomessa ei ole ihan yksinkertaista ja kokoamalla isomman ostoerän säästää aika lailla rahdeissa ja kuluissa.
Mallipyöristäkin osa varmasti myydään, eli niitäkin voi kysellä. Tilattavien pyörien lopullinen hinta määräytyy dollari-/eurosuhteen ja valittujen osien perusteella ja sivustolla mainitut hinnat hyvin ovat suuntaa antavia.
Henkilöhistoria: Pentti Karikko
Mainitut henkilöt: Timo Koskinen, TJ, yrittäjä, Ollimatti Lieskivi, pitkän linjan pyöräharrastaja ja asiantuntija.
Täyscarbon Trike, sarjanumero 1 (Loimaa Premium)