Tietolähteitä kiinnostuneelle
Meriluodon sivusto on perin mielenkiintoinen ja asioita tarkastellaan monipuolisesti. Hakukoneilla löytyy kyllä lisää luettava pariksi illaksi.
Recumbent bike tai trike hakusanaksi, niin hakukone löytää sivutolkulla eritasoisia sivuja.
Omakohtaiset kokemukset ja historiaa
Keskityn tässä historiikissa lähinnä siihen, miksi nojapyörä on hyvä valinta erityisesti silloin, jos ajaminen tavanomaisella pystypyörällä on mahdotonta tai tuottaa kohtuutonta epämukavuutta. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan leimata nojapyörää ”pakkovalinnaksi”, vaan tuoda esiin seikkoja ja nojapyörän käyttöön liittyviä huomioita, jotka pätevät myös täysin terveillä ja kovakuntoisilla henkilöillä. Nojapyörällä kuntoilu on monessa mielessä hyvin palkitsevaa ja sen tuottama rasitus on helppo säätää polkijan edellytysten ja kunnon mukaan.
Huonoilla elämämäntavoilla (tupakointi, ylipaino, stressi) pääsee helposti kansanterveystyön tosimies tilastoihin. Sydän- ja tukielinongelmat alkoivat kohdallani jo alle 40-vuoden iässä, kuten niin kovin monella vastaavan profiilin kanssaeläjälläkin. Läskin kerääminen toi sitten mukanaan uuden ”kansantaudin”, eli II-tyypin diabeteksen. Asialle piti tehdä jotain, tai sitten kuolla pois. Vahinko, että tajusin sen vasta kun 175 senttisen henkilön vaaka ei pysähtynyt 100 kiloon.
Tasamaan asujana ja myös selän vuoksi pyöräily oli luonnollinen valinta kuntoiluksi. Muutaman vuoden tahkosin Tunturin hybridillä kotiseudun pikkuteitä. Tukielin- ja nivelongelmat alkoivat kuitenkin vaivata yhä pahemmin ja painonpudotus ei onnistu pelkästään liikuntaa lisäämällä. Tuloksena on kyllä parempikuntoinen läski, joten ei se nyt ihan hukkaan mene. Selkä jumi, hartioita särki ja niska oli aivan puuta pyörälenkkien jälkeen. Kunto kohosi kuitenkin ja sen vuoksi kestää melkein mitä tahansa. Lopulta kuitenkin haitat ohittivat hyödyt ja piti ottaa järki käteen ja pohtia vaihtoehtoisia kuntoilumuotoja.
Kävely ei maistunut ja kuntosalin vemputtimet saivat selän ja hartiat huutamaan apua, joten nettiin tutkimaan asioita. Pienen penkomisen jälkeen törmäsin Flevo nimiseen nojakkivalmistajaan. Korkea hinta arvelutti, mutta kohdalle osunut käytetty fillari sitten ratkaisi asian ja Nybrokin kuljetusfirma sai koordinaatit, mistä saisi noutaa Flevo-Trike nimisen keksinön Loimaalle. Rekkakuskiakin kiinnosti lastina ollut laite niin paljon, että hän odotteli, kunnes suojapahvit oli saatu pois aarteen ympäriltä. Onneksi pyörään piti kiinnittää mm. ohjaustanko ja polkimet ennen ajoyrityksiä, ettei tullut syytettä kuoliaaksi naurattamisesta.
Flevo Trike, runko-ohjattu ja etuveto, mutta toimii.
Flevo käyttää samaa etuosaa myös kaksipyöräisissä malleissa. Niinpä ohjaustangon voi kiinnittää kahteen paikkaan ja kuten tapaa käydä ilman piirustuksia niin väärinhän se meni. Kiinnitin ohjaustangon siihen kallistuvaan etuosaan(nivel on istuimen alla). Lopputuloksena oli se, että vanha äitini, joka on yli 80 v. elämää nähnyt ihminen nauroi vedet silmissä koomisen näköistä räpiköintiäni. Sitten nettiin ja lataaman piirustuksia ja vot...ohjaustanko tulee kiinteään istutuspisteeseen, eli ohjaustanko on vain sitä varten, että käsillä on luonteva paikka olla(noh, toki vähän tasapainoakin haetaan). Nyt ajo alkoi luonata ja muutaman lähilenkin jälkeen kohti laveita teitä. Flevo on hyvin suunniteltu laite ja sillä pärjäsi lähes kaikissa olosuhteissa. Talvella tosin etuveto ei ole yliveto, sillä paino on vahvasti takapyörillä ja etupyörä lyö helposti tyhjää huonokuntoisenkin polkijan voimilla. Lisäksi kääntyminen ei hitaan ohjauksen vuoksi aina ole kovin hallittua liukkaalla alustalla. Pyörän kokonaispaino on reilusti yli kaksikymmentä kiloa, mutta vastapainona se ei kuorman alla valittanut ja kuntoahan sillä kohennettiin. Edullisen ilmanvastuksen vuoksi ei normaalifillarilla pitkällä matkalla pysynyt kyydissä kuin todella hyväkuntoinen polkija.
Runko-ohjaus tarkoittaa siis sitä, että laitteen kulkusuunnan muutos tapahtui jaloilla; koko eturunkoa kallistamalla. Kuten kuvasta näkyy nivel on istuimen alla. Flevon Trikellä ajettaessa on tilanteita, joissa ohjauksen ”sisäänrakennettu” hitaus on huomioitava. Kääntösäde on kohtuullisen pieni, mutta nopea manoveeraus ääriasennosta toiseen vaatii päättäväisyyttä ja voimaa. Lisäksi kääntökulman tai oikeammin kallistuskulman kasvaessa alkaa pyörä myös puskea. Sen saa myös kippaamaan, kun vauhtia on suhteessa jalkojen vääntökykyyn liikaa. Ohjauksen toimintatapa tulee sisäistää ja ottaa huomioon sopivan tilannenopeuden arvioinnissa. Suoralla tiellä vaarana onkin lähinnä nukahtaminen, siksi leppoisaa ja vakaata kyyti on.
Hienointa asiassa oli kuitenkin se, että ainoa vähäinen miinus oli kiinteän ja umpinaisen istuimen selkätuen vuoksi hiestä kastuva selkä. Ei selkävaivoja, ei rasittuneita olkapäitä ja meno oli vakaata ja tuulenvastus pieni. Tähän sitten se pakollinen disklaimeri, että tämä ei luonnollisesti ole yleispätevä havainto. Meistä jokaisella kroppa valittaa eri tavalla(minulla perusvaivat johtuvat välilevyjen kiilamaisesta kulumisesta(alaselkä) ,skolioosista ja olkanivelien rikosta). Kannattaa testata ennenkuin panee ison summan rahaa mihinkään kuntoiluvälineeseen ja tietty myös keskustella oman lääkärin kanssa asiasta.
Kuvan oton jälkeen modasin istuimeen niskatuen ja se nosti käyttömukavuutta vielä lisää. Sydänvaivaiselle nojapyörän istumalinja tarkoittaa sitä, että pumpun ei tarvitse painaa verta korkeussuunnassa juuri lainkaan. Verikin virtasi vapaasti, kun reisivaltimot eivät olleet puristuksessa, kuten pystypyörällä helposti käy, vaikka istuisi tonnin satulalla. Fysiologian kannalta tärkeä seikka on myös se, että nämä miespuoliset kapineet eivät lämpene liikaa ja niillä oli riittävästi tilaa muutenkin kulkea mukana.
Seuraavalla sivulla sitten evoluutio etenee, vai eteneekö?